Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelma vuosille 2025–2040 lisää merkittävästi merellisten suojelualueiden määrää nykyisestä yhdestä prosentista ohjelman kymmeneen prosenttiin merialueiden pinta-alasta. Tämä on hyvä alku.
Olin mukana seuraamassa ohjelman luonnoksen esittelyä Kaupunkiympäristötalolla 3.10.2024, jossa osallistujilla oli mahdollisuus kommentoida esitystä ja tehdä kysymyksiä ohjelmaan liittyen. Vesistöjen suojelun osalta esitin muutamia kysymyksiä ohjelmaa valmistelleille asiantuntijoille. Minulle jäi näistä keskusteluista vaikutelma, että heidänkin näkemyksensä mukaan nyt valmisteltu ohjelma on hyvä alku, muttei missään tapauksessa kattava tai riittävä kaikilta osin. Tässä muutama luonnoksessa havaitsemani puute:
- valuma-alueiden huomiotta jättäminen vesistöjen yhteydessä
- virtavesien suojavyöhykkeiden olemattomuus
- meluvaikutusten riittämätön huomiointi.
Vesistöjen yhteydessä valuma-alueet ovat kaikki kaikessa. Vesi virtaa ja tulee aina jostakin, käyden läpi erilaisia prosesseja. Vesistö on lopulta kuva valuma-alueestaan. Esimerkiksi Vantaanjoen vesi on Helsinkiin saapuessaan kulkenut lukuisten asutusalueiden ja savisten maiden läpi, mikä on helposti nähtävissä joessa. Esitinkin ohjelman valmistelijoille, että erityisesti arvokkaiden rannanläheisten merialueiden suojelun yhteydessä tulisi ottaa huomioon vähintään lähivaluma-alueet. He olivat samaa mieltä, mutta vaikutelmani mukaan se olisi liian kunnianhimoista.
Myös Helsingin Luonnosuojeluyhdistys antoi ohjelmaan ansiokkaan kommentin, joka löytyy täältä: https://www.sll.fi/helsinki/lausunnot-ja-kannanotot/mielipide-helsingin-kaupungin-luonnonsuojelualueohjelman-2025-2040-luonnoksesta/
Yhdistys toteaa, että rannan läheisen merensuojelun tulisi vähintään pitää sisällään rantavyöhyke, mieluummin niin, että alueen rajautuessa luonnonmukaiseen rantaan, rajaus sisältää automaattisesti myös ranta-alueen. Se olisikin erittäin toivottavaa, sillä rantavyöhyke on merellisen monimuotoisuuden ydinaluetta ja monen herkän lajin koti.
Virtavesien tapauksessa kokonaisuus oli samansuuntainen. Suojeltujen jokien ja purojen aluerajaukset rajoittuivat uomaan tai pitivät sisällään korkeintaan välittömän tulvimisalueen, eikä niissä oltu otettu huomioon suojavyöhykettä saati valuma-aluetta. Virtavesien tapauksessa valuma-alueen suojelu olisikin useimmissa tapauksissa käytännöllisesti katsoen utopistista, mutta suojavyöhykkeen sisällyttäminen suojelualuerajaukseen sen sijaan erittäin perusteltua. Varjostavat puut ja muu kasvillisuus ehkäisevät esteetöntä valumaa uomaan.
Myöskään merellinen melu ei ole saanut mielestäni ansaitsemaansa huomiota. Se on veneilyn ja mm. vesiskootterien yleistymisen seurauksena lisääntynyt erityisesti kesäaikaan. Melusta kärsii meriluonnon lisäksi myös ihmiseläin.
Merellisen melun haitallisista vaikutuksista meriluontoon on viime vuosina tehty lukuisia tutkimuksia, mutta sen ehkäisemiseen vaikuttaisi olevan heikosti tahtoa tai työkaluja. Tiedustelinkin asiantuntijoilta, miten ohjelma ottaa kantaa meluun, mutta ilmeisesti sitä ei oltu sisällytetty. Herkimmillä lintujen pesimäaluilla voidaan kuitenkin rajoittaa veneilyä ja muuta liikennettä, ja maihinnousu on kielletty pesimäaikaan monilla lintusaarilla ja -luodoilla.
Polttomoottoriliikenteen melu on vedenpinnan ylä- ja alapuolella merkittävä haittatekijä ja se vaikuttaa myös kaupunkilaisten viihtyvyyteen ja koettuun stressiin. Melu kantaa veden pintaa pitkin kauas. Tämän voivat havaita mm. Lapinlahden, Seurasaaren tai Kuusisaaren ja muiden lähialueiden ulkoilijat, kun Länsiväylän meteli pauhaa peittäen alleen linnunlaulun.
Kaupunkiympäristölautakunta esitti kaupunginhallitukselle ohjelman hyväksymistä 21.1.2025 muutamin lisäyksin, huomionarvoisena mm. vasemmiston Mia Haglundin vastaesityksen lopussa oleva lause, jossa todetaan, että ”Ohjelmakauden aikana tulee olla mahdollisuus harkita alueohjelman ulkopuolelle jääneiden alueiden suojelua.” Vihreiden Amanda Pasanen kannatti tätä ja ehdotus hyväksyttiin. Ohjelmaa on siis mahdollista täydentää niiltä osin, kuin ohjelman mukaiset aluerajaukset jäävät puutteellisiksi suojelualueiden yhtenäisyyttä ja toimivuutta tarkastellen.
Nyt tehtiin iso harppaus merellisten suojelualueiden määrän merkittävällä lisäämisellä. Tulevaisuudessa suojelun toimivuutta ja riittävyyttä tulee kuitenkin tarkastella kokonaisuutena riittävällä asiantuntemuksella.
Myyri Sysivesi
vesistöbiologi, tutkimussukeltaja