Ihmisen aivot on luotu yhteyteen toisten kanssa. Sosiaaliset suhteet eivät ole vain mukava lisä elämään – ne ovat välttämättömiä hyvinvoinnillemme. Yksinäisyys ja eristäytyminen voivat heikentää muistia, lisätä stressiä ja jopa altistaa mielenterveysongelmille. Sen sijaan yhdessä tekeminen ja toisten kohtaaminen tukevat aivoterveyttä monin tavoin: ne vähentävät stressiä ja masennusta, parantavat muistia, lisäävät hyvänolon tunnetta ja pitävät aivot virkeinä.
Hyvinvointiraportit kautta maan kertovat karua kieltä yhteisöllisyyden puutteesta. Kuinka paljon voisimme vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen ja jaksamiseen vain lisäämällä kohtaamisia ja yhdessä tekemistä? Kun ihminen saadaan kodin seinien sisältä muiden seuraan, hänen mahdollisuutensa voida paremmin kasvavat heti.
Omasta kokemuksestani tiedän, että esimerkiksi lyhyet työvoimapoliittiset koulutukset tarjoavat toki uusia taitoja, mutta suurin hyöty syntyy ihmisten tapaamisesta ja ryhmän tuomasta rytmistä arkeen. Nyt, kun työllistäminen on siirtynyt kunnille ja resurssit ovat tiukilla, on vaarana, että yhä useampi jää näiden mahdollisuuksien ulkopuolelle.
Tutkimusten mukaan aktiivinen sosiaalinen elämä voi vähentää dementian riskiä jopa 50 %. Yhteisöllisyys ei siis ole vain hyvän mielen asia, vaan sillä on suoria terveysvaikutuksia. Kunnan kannattaa panostaa yhdistystoiminnan tukemiseen – esimerkiksi tiloja tai pientä vuokra-apua tarjoamalla voidaan mahdollistaa eri-ikäisille tärkeää harrastus- ja vertaistoimintaa.
Luonnolliset kohtaamispaikat, kuten kirjastot, torit, koirapuistot ja leikkipaikat, ovat arvokkaita hyvinvoinnin lähteitä. Kunnan panostus näihin ei ole pelkkää viihtyisyyden luomista – se on kansanterveystyötä parhaimmillaan.
Yhteisöllisyys ei ole vain sosiaalinen etu – se on avain parempaan aivoterveyteen ja hyvinvointiin. Siksi meidän on huolehdittava siitä, että jokaisella on mahdollisuus kuulua johonkin.
Katja Andrejev
Ammatillisen koulutuksen tiimipäällikkö, MBA, erityisopettaja