Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen on osa julkisten toimijoiden lakisääteisiä tehtäviä. Tasa-arvo terminä liittyy sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen, naisten aseman parantamiseen erityisesti työelämässä ja sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän ehkäisyyn. Yhdenvertaisuuden osalta on otettava huomioon laajempi skaala, johon liittyy mm. ikä, alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto tai vakaumus, perhesuhteet, terveydentila, vammaisuus ja seksuaalinen suuntautuminen.
Näihin perusteisiin liittyy kunnissa ja hyvinvointialueilla ongelmia. Eniten negatiivisia tunteita tuntuvat herättävän sateenkaarivähemmistöjen oikeuksien ja maahanmuuttajien aseman esilläpito, siksi sivuan tässä kirjoituksessa heitä.
Sateenkaarivähemmistöjen kohdalla jatkuva vähemmistöstressi heikentää ihmisten hyvinvointia sekä psyykkisellä että fyysisellä tasolla (Duodecim 2021;137:1781–8). Tämä johtaa esimerkiksi kasvaneisiin terveydenhuoltokustannuksiin. Nämä voidaan helposti estää yhdenvertaisuutta korostavalla kunta- ja aluepolitiikalla. Vähemmistöstressiä lisää moniperustainen syrjintä, eli useampaan vähemmistöön kuuluminen. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat mustat ja ruskeat transihmiset.
Tarvitsemme kasvavaa maahanmuuttoa paikkaamaan syntyvyyden laskua ja osaksi yhteiskuntajärjestelmäämme. Demokratian toimivuus linkittyy instituutioihin eli esimerkiksi hallitukseen tai oikeusjärjestelmään. Maahanmuuttajien on havaittu luottavan näihin Suomeen saavuttaessa, mutta heidän arjessaan kokema syrjintä ja rasismi vähentävät institutionaalista luottamusta (Demography-ohjelman tietopaketti, 2023). Tämä johtaa erillisyyteen yhteiskunnasta ja haluttomuuteen osallistua sen toimintaan.
Institutionaalisen luottamuksen edistämisessä on mahdollisuuden paikkoja kunta- ja hyvinvointialuetasolla. Julkisten palvelujen työntekijöille ja päättäjille pitää järjestää antirasismikoulutuksia. Erilaisten vähemmistöjen huomioiminen kunnan viestinnässä toimii yhteisöllisyyttä rakentavana. Yhdenvertaisuusnäkökulmien punnitseminen valtuustokeskusteluissa auttaa tekemään kaikki kunnan asukkaat huomioivia päätöksiä.
Etsin osana taloustieteen maisteriopintojani yhteyksiä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen talouskasvun välillä. Kuntaa tai hyvinvointialuetta ei voi johtaa samalla tavalla kuin liiketoimintaa ja tuskin kukaan edes haluaisi, mutta lopulta yksilön motivaatio pysyä osana yhteiskuntaa on hyvin samankaltaista sisäsyntyistä energiaa kuin motivaatio pysyä tietyssä roolissa. Haluamme kaikki olla osa yhteisöä, joka näkee meidät sellaisena kuin olemme.
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmien sivuun jättäminen kunnan päätöksenteossa on huono veto, sillä se vaikuttaa kaikkiin kunnan jäseniin. Vähemmistöjen ulossulkeminen, syrjintä ja rasismi eivät ole yksilötason ongelmia, vaan kunnan ja hyvinvointialueen talouteen negatiivisesti vaikuttavia kokonaisuuksia. On aika nostaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen osaksi päätöksentekoa!
Anu Kantola
yhdenvertaisuusasiantuntija, taloustieteen maisteriopiskelija, Seta ry. puheenjohtaja