Susi kuuluu Suomen luontoon - susikeskusteluun tarvitaan lisää tiedettä - Viite

Susikeskustelu Suomessa pyörii edelleen osin vanhentuneiden ja virheellisten käsitysten varassa. Uhanalaisen eläimen metsästämisellä ei tieteellisen tiedon perusteella ole saavutettavissa minkäänlaisia hyötyjä, pikemminkin sillä voidaan entisestään vaikeuttaa ihmisten ja susien yhteiselon kehittymistä positiivisempaan suuntaan.

Susi on aikoinaan ollut maailman laajimmalle levinnein nisäkäslaji, mutta se on joutunut ahdinkoon ihmisen vainon takia ympäri maailmaa. Suomesta se oli vaarassa kuolla sukupuuttoon ennen kuin se rauhoitettiin vuonna 1973. Nykyisin Suomen susipopulaatio on edelleen uhanalainen vaihdellen vain noin 100-250 yksilön välillä viime vuosikymmeninä. Euroopan viidenneksi suurimpaan maahan mahtuisi kyllä useampikin yksilö.

Susikannan uusi hoitosuunnitelma julkaistiin marraskuun alussa, ja sitä on kiitelty hyvistä linjauksista susipopulaation elinvoimaisuuden palauttamiseksi sekä suden ja ihmisen paremman yhteiselon kehittämiseksi. Koko syksyn ajan keskusteluissa on kuitenkin nostettu esiin vaatimuksia ns. kannanhoidollisen metsästyksen käyttämisestä jatkossakin yhtenä keinona säädellä susikantaa.

Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä on useaan kertaan toivonut kannanhoidollisia metsästyslupia jo ensi vuodelle. Lokakuussa EU-tuomioistuin linjasi, ettei kannanhoidollista metsästystä uhanalaiselle lajille tule sallia, ellei ole vahvaa tieteellistä näyttöä luvanvaraisen metsästyksen positiivisesta nettovaikutuksesta kannan kokoon. Tällaista tieteellistä näyttöä mikään taho Suomessa ei ole kuitenkaan kyennyt toimittamaan.

Susien kannanhoidollisen metsästyksen kestävyys ja heikko tieteellinen pohja on jo pidemmän aikaa herättänyt huolta tutkijoissa ympäri maailman. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tutkijat ovat vaatineet, että riistanhoidolliset toimenpiteet tulisi saattaa läpinäkyviksi ja ulkopuolisen puolueettoman arvioinnin alaisiksi, jotta kannanhoidollisten toimenpiteiden tieteellinen perusta ja kestävyys tulevat varmistetuiksi.

Mitä tiede sitten sanoo laillisten kaatolupien vaikutuksesta vaikkapa salametsästykseen tai ihmisten asenteisiin susia kohtaan? Suomessa salametsästys on suden yleisin kuolinsyy ja luvallinen tappaminen on listalla heti toisena. Pantasusien kuolemista jopa 97% johtuu ihmisestä. Salametsästys voi olla suden yleisin kuolinsyy niinäkin vuosina, kun kantaa on samanaikaisesti metsästetty myös laillisesti. Salametsästys on vähäisempää juuri ennen metsästyskauden alkua ja sen aikana, ennakoiden luvallisten kaatomahdollisuuksien lisääntymistä.

Susien sietämistä luvallinen metsästys ei näyttäisi lisäävän lainkaan, vaan salametsästys kiihtyy välittömästi kannan jälleen kasvettua. Ihmisten asenteita Wisconsinin susialueella selvittäneissä tutkimuksissa (1,2,3) on havaittu, että aikomukset salametsästää lisääntyvät samaan aikaan kun kannanhoidollinen metsästys sallitaan, eivätkä aikomukset vähene kannanhoidollisen metsästyksen jatkuessa.

Myös Suomessa, jossa suden metsästys sallittiin jälleen talvella 2015, Taloustutkimuksen vuosina 2014 ja 2016 tekemät kyselytutkimukset osoittivat, että hyväksyntä salametsästykselle tuolloin jopa kasvoi, eikä ”joustavampi” kannanhoidollinen metsästys vaikuttanut positiivisesti ihmisten asenteisiin susia kohtaan.

Koska salametsästys kohdistuu nimenomaan lisääntyviin yksilöihin, on luvallisen metsästyksen salliminen samanaikaisesti erittäin ongelmallista. Mm. Espanjassa susikannan luvallisen harventamisen on todettu olevan yksi syistä, jonka takia kanta ei pääse toipumaan eivätkä yksilöt pääse leviämään uusille alueille. Suomen susikannasta toivotaan vahvistuksia Ruotsiin ja Norjaan, joten kannan leviämisen onnistuminen olisi tärkeää meilläkin.

Tappaminen toimii huonosti myös petovahinkojen ehkäisyssä, ja useissa tutkimuksissa onkin todettu, että kotieläinvahinkojen määrä voi jopa kasvaa metsästyksen seurauksena. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että susien laumadynamiikka häiriintyy ja metsästys vaikeutuu. Esimerkkinä mainittakoon kolmen Yhdysvaltojen osavaltion alueella toteutettu tutkimus, jossa käytettiin dataa kotieläinvahingoista ja sudenmetsästyksestä 25 vuoden ajalta. Tutkimuksessa havaittiin, että mikäli sutta metsästettiin kannanhoidollisesti kestävällä tasolla, karjakuolleisuus lisääntyi 4-6%.

Ainoastaan mikäli sutta metsästettiin niin, että kuolleisuus ylitti luontaisen kannankasvun, karjakuolleisuus väheni. Tällaista kuolleisuustasoa ei tietenkään voida edes harkita uhanalaisen eläimen kohdalla. Susi tulisi siis hyväksyä luonnollisena osana omaa asuinympäristöä, jolloin kanta voi jälleen kasvaa kestävälle tasolle.

Suomessa huolta on herättänyt tarkoituksellinen väärän tiedon levittäminen susitutkimuksesta ja jopa suoranainen tutkijoiden uhkailu ja vaientamisyritykset. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen susitutkijat joutuvat usein häiriköinnin kohteeksi. Ehkä vielä huolestuttavampaa on se, että myös osa poliitikoista on ilmaissut epäluottamuksensa susitutkimusta kohtaan vaatien esimerkiksi ”luotettavampia” laskelmia susikannasta. Tällainen on omiaan lisäämään tutkijoihin kohdistuvaa häirintää entisestään.

Susista on nyt jopa tehty kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle kahden itäsuomalaisen kansanedustajan toimesta. Kantelun mukaan susia on valtavasti, ne vaarantavat ihmisten hengen ja niiden ampuminen tulisi sallia, mikäli ne eksyvät pihapiiriin. Näille väitteille ei ole kuitenkaan perusteita.

Sudet liikkuvat paljon ja laajalla alueella, joten samat sudet arvioidaan helposti eri yksilöiksi ja mielikuva susien todellisesta määrästä vääristyy ihmisten mielissä. Luonnonvarakeskuksen arviot ovat kansainvälisesti huippuluokkaa, sillä ne perustuvat niin edellisen talven havaintoihin, dna-analyyseihin, kuolleisuustilastoihin kuin pannoitettujen susien liikkeisiinkin. Ei ole mitään perusteltua syytä epäillä arvioiden luotettavuutta.

Susi on älykäs mutta arka eläin, joka välttää ihmistä jos suinkin voi. Se on kuitenkin myös utelias ja koska se liikkuu paljon, joskus se luonnollisesti ajautuu ihmisten asuinalueille – onhan niitä nykyisin aika vaikea välttääkin. Mikäli susi ammutaan heti pihapiiriin eksyttyään, ei se myöskään ehdi oppia niitä välttämään.

Susiin kohdistuviin asenteisiin vaikuttavat mm. pelko lasten, metsästyskoirien, muiden lemmikkien tai tuotantoeläinten turvallisuudesta sekä kilpailu samasta riistasta. Susipelko on pitkälti opittua, ja sitä myös lietsotaan liioiteltujen tarinoiden avulla. Susi ei kuitenkaan ole uhka ihmisille; sen ei tiedetä vahingoittaneen ihmistä Suomessa vuoden 1882 jälkeen. Aidosti vaaraa aiheuttavien yksilöiden poistaminen on aina ollut Suomessa mahdollista ja sen tulee onnistua jatkossakin.

Maailmalla susien takia kuolee muutamia ihmisiä vuosittain. Määrä on kuitenkin varsin pieni verrattuna esimerkiksi koiraan, jonka arvioidaan aiheuttavan vuosittain 25.000 ihmisen kuoleman. Lajin vaarallisuus ihmiselle ei kuitenkaan voi olla kriteeri lajin suojelulle. Suojelemmehan paljon vaarallisempiakin eläimiä, kuten leijonia, tiikereitä ja valkohaita.

EU-tuomioistuimen päätös tulee siis ottaa vakavasti, ja susien aiheuttamien haittojen ehkäisyssä tulee siirtyä ei-tappaviin menetelmiin, kuten petoaitojen laajamittaisempaan käyttöön kotieläinten suojelussa.

Tässä keskustelussa ei tule myöskään unohtaa sitä, että sudella kuten muillakin suurpedoilla on tärkeä rooli ekosysteemien huipulla estämässä muita nisäkäskantoja kasvamasta liian suuriksi ja pitämässä yllä saalislajien kantojen elinvoimaisuutta ja terveyttä pyydystämällä heikkoja ja sairaita yksilöitä. Ilman suurpetoja esimerkiksi haaskansyöjäeläimet joutuvat ahdinkoon ja eläintaudit leviävät herkemmin. Lajien muodostamien monimutkaisten ekosysteemien tasapainoa ei ihminen saisi horjuttaa, sillä seuraukset voivat olla arvaamattomia ja peruuttamattomia.

Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry vaatii siis tutkittuun tietoon perustuvaa susipolitiikkaa, yhteiskunnallista panostusta susiin kohdistuvien asenteiden parantamiseksi sekä tuomitsee tutkijoihiin kohdistuvan häirinnän. Susi kuuluu Suomen luontoon, ja meidän tulee löytää keinot ihmisen ja suden sopuisaan yhteiseloon.

Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry
Johanna Kohvakka, puheenjohtaja, Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry
Tea Törmänen, Espoon tieteen ja teknologian vihreät ry
Antti Van Wonterghem, Kaakkois-Suomen tieteen ja teknologian vihreät ry

Lähteet:

Susi kuuluu Suomen luontoon – susikeskusteluun tarvitaan lisää tiedettä

BLOGI