Viite

Viitteen periaateohjelma – On myöhäistä katsoa taaksepäin

1. ESIPUHE

Ympäristöongelmat, maapallomme väestön ruokkiminen ja ihmisten hyvinvoinnin edistäminen vaativat uudenlaisia ratkaisuja. Näille modernin ajan suurimmille haasteille on leimallista, etteivät ne ole pelkästään poliittisia vaan tiede ja teknologia liittyvät olennaisesti niiden syntyhistoriaan ja ratkaisumahdollisuuksiin. Lähitulevaisuuden merkittävimmät poliittiset päätökset liittyvät tavalla tai toisella tieteeseen ja teknologiaan, oli kysymys sitten CO₂-päästöjen radikaalista vähentämisestä tai demokraattisen tietoyhteiskunnan pelisäännöistä. Viitteen tavoitteena on tuoda tieteellinen ja teknologinen näkemys esille päätöksenteossa sekä toimia sillanrakentajana poliittisten päättäjien ja tiedeyhteisön välillä.

Emme voi katsoa taaksepäin ratkaisuja etsiessämme. Jo maapallon nykyisen väestön ruokkiminen vaatii kehittynyttä maatalousteknologiaa sekä kuljetus- ja varastointijärjestelmiä. Nykyisin käytetyt teknologiat ovat kuitenkin aiheuttaneet massiivista ilmaston ja elinympäristöjen tuhoa. Tulevaisuudessa samat asiat on tehtävä radikaalisti haitattomammin.

Kestävä kehitys edellyttää mittavia tutkimus-, teknologia- ja uusien keksintöjen käyttöönottoinvestointeja. Soveltava tutkimus parantaa maailmaa ja perustutkimus muuttaa sitä.

Otettaessa käyttöön uusia teknologioita on kiinnitettävä huomiota taloudellisuuteen, tehokkuuteen, riskien hallitsemiseen, käytettävyyteen ja esteettömyyteen. Varovaisuusperiaatetta tulee soveltaa sekä teknologian riskeihin että siihen, miten sen noudattaminen voi kohottaa muita riskejä. Oleellista on tunnistaa ja vähentää riskejä sekä suhteuttaa niitä hyötyihin avoimesti viestien. Vastaavasti on tunnistettava myös nykyisten järjestelmien riskit ja verrattava niitä uusien ratkaisujen vastaaviin.

Teknologinen kehitys on jatkuvasti nopeutunut. On miltei mahdotonta ennustaa, millaisiin muutoksiin se johtaa 15–25 vuoden kuluessa esimerkiksi tekoälyn, bioteknologian, terveydenhoidon ja nanoteknologian suhteen. Sadan vuoden päästä maailma on tuskin lainkaan nykyisen kaltainen.

Vihreiden on jatkossakin oltava Suomen johtava teknologiapuolue. Puolueen ja koko Suomen poliittisen päätöksenteon on perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon.

2. TIETEEN JA TEKNOLOGIAN ROOLI YHTEISKUNNASSA

Poliittinen päätöksenteko vaati aiemmin erityisesti yhteiskunta-, talous- ja oikeustieteiden osaamista. Nykyään päätöksenteko vaatii yhä enemmän myös luonnontieteellistä ja teknologista ymmärtämystä. Näin ollen asiantuntijoita ja tutkimusta tulee käyttää päätöksenteon tukena nykyistä enemmän. Tieteellisten ja teknologisten asiantuntijoiden valinnan tulee perustua pätevyyteen ja olla puolueetonta ja läpinäkyvää. Asiantuntijalausuntojen tulee olla julkisia, erityisesti eduskunnan valiokuntatyöskentelyssä. Tasapuolisuus ei saa tarkoittaa, että asiantuntijoista puolet edustaa tiedeyhteisön marginaalista vastavirtaa. Nykyisin tämä näkyy esimerkiksi ilmasto- ja geeniteknologiaskeptikoiden liiallisena painoarvona.

Yksityinen sektori painottaa useimmiten soveltavaa tutkimusta, joten julkisen sektorin tulee huolehtia perustutkimuksesta. Tarvitaan sekä soveltavaa tutkimusta, jolla etsitään esimerkiksi energiaa säästäviä ja päästöjä vähentäviä teknologisia ratkaisuja, että pidemmän aikavälin perustutkimusta, josta maailmaa mullistavat keksinnöt usein syntyvät. Lainsäädännön vaikutusten seurantatutkimuksen tulee parantaa tulevia julkisia toimia.

Yliopistojen tehtävä on tuottaa yhteistä hyvää. Se edellyttää riittäviä opetuksen ja tutkimuksen resursseja, autonomiaa ja ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä. Tutkijan urapolun on oltava nykyistä ennustettavampi. Tutkimusrahoitus ei saa perustua tulosten lyhyen aikavälin kaupallistamiseen. Painopisteen on oltava perustutkimuksessa. Myös seurantatutkimukselle, kuten biodiversiteetin kehityksen tai lainsäädännön ympäristövaikutusten tutkimukselle, tulee löytyä riittävä rahoitus.

Riskit kuuluvat elämään ja liittyvät myös uusien teknologioiden käyttöönottoon. Varovaisuusperiaate on hyvä asia, mutta yhtäkään laitetta, yhdistettä tai toimintatapaa ei koskaan voida aukottomasti todistaa ehdottoman turvalliseksi. Haittavaikutus voi olla liian vähäinen, liian harvinainen mitattavaksi tai luonteeltaan sellainen, ettei sitä löydetä käytetyllä tarkastelumenetelmällä. Ehdottoman tieteellisen yksimielisyyden vaatiminen ei ole mahdollista, sillä keskustelu ja kyseenalaistaminen kuuluvat tieteen luonteeseen.

On huolehdittava, että uusien teknologioiden käyttöä säätelevät lait ja rajoitukset pysyvät kohtuullisesti kehityksen tahdissa eivätkä rajoita uusien innovaatioiden kehittymistä. Lailla ei tule rajoittaa mitään tiettyjä teknologisia ratkaisuja vaan haittavaikutuksia ja riskejä.

3. TIETO- JA OSAAMISYHTEISKUNTA

Tietoyhteiskunnan kehittäminen vaatii valtion infrastruktuuri- ja säätelypanostusta. Koulut tulee varustaa tarvittavin tietoteknisin apuvälinein. Tietoliikenne- ja tietojenkäsittelytekniikka kehittyy nopeaa tahtia, minkä vuoksi myös sitä säätelevä lainsäädäntö tulee päivittää usein. Lainsäädännön teknologianeutraaliutta tulee tavoitella, mutta on ymmärrettävä, ettei sitä voi koskaan saavuttaa täydellisesti, vaan uusi teknologia haastaa aina vanhat säännöt.

Kaikilla suomalaisilla tulee olla saatavilla nopea nettiyhteys. Tietoyhteiskuntaan siirtyminen ei saa synnyttää uutta väliinputoajien luokkaa. Erityisessä vaarassa ovat köyhien perheiden lapset sekä vanhukset, joiden osallisuudesta tietoyhteiskunnassa on huolehdittava yhteisvastuullisesti. Yhä uusien palveluiden siirtyessä verkkoon ikääntyviä ihmisiä on tuettava niiden käytössä. Myös sähköisten palveluiden tulee olla esteettömiä. Yhteiskunnan peruspalveluiden tulee olla kaikkien saatavilla. Tästä syystä perinteisiä palveluja tarvitaan sähköisten rinnalla vielä pitkään. Tärkeimpien palvelujen saatavuus on turvattava myös teknologisten ongelmatilanteiden aikana.

Palveluiden tai toimintojen sähköistäminen ei myöskään ole itseisarvo, vaan sen perusteena tulee olla sähköistämisen hyödyt. Esimerkiksi vaaleja ei pidä sähköistää demokratian kustannuksella.

Valtion ja kuntien omistamat tekijänoikeudet tulee antaa kaikkien kansalaisten, tieteen ja elinkeinotoiminnan käyttöön. Esimerkiksi julkisella rahoituksella kerättyjen tilastojen, karttatietojen ja tutkimusaineiston vapaa käyttömahdollisuus tuottaisi lukuisia yritysten ja alan harrastajien innovaatioita, mikä edistäisi tietoyhteiskuntakehitystä ja toisi uusia hyödyllisiä palveluita kansalaisten saataville.

Yksityisyyden käsite on muuttumassa radikaalisti siitä, mitä se oli vielä vähän aikaa sitten. Teknologisen kehityksen myötä ihmisten toiminnan ja sijainnin seuraaminen muuttuu yhä helpommaksi ja halvemmaksi. Lainsäädännön tehtävänä on varmistaa, että ihmisten yksityisyyteen liittyvien tietojen käyttäminen perustuu aina vapaaehtoisuuteen tai oikeuden määräykseen. Yksityisyystiedon tallennuksen tietoturvavaatimukset tulee säätää tarkasti, tapahtui se sitten viranomaisten, yritysten tai yhteisöjen palvelimilla. Ainoastaan valtuutettujen henkilöiden tulee päästä tietoihin käsiksi.

Vaikka käyttäjien seuraaminen verkossa onkin helppoa ja halpaa, rikostutkinnan alaisten tietojen tutkiminen ja selvittäminen tulee jättää laillisen viranomaisen tehtäväksi, eikä sitä tai sen osia tule voida yksityistää varsinkaan eturyhmille itselleen.

Tiedon digitalisoituminen muuttaa radikaalisti tapaa, jolla tietoa ja teoksia voidaan levittää, jatkokehittää ja käyttää. Uusien kopioiden tekeminen bittimuotoisesta teoksesta on käytännössä ilmaista, oli sitten kyse musiikista, kirjasta, tietokoneohjelmasta tai vaikka virtuaalihuonekalusta. Nykyiset tekijänoikeuslait perustuvat Gutenbergin kirjapainotekniikan luomaan tilanteeseen eivätkä enää vastaa tarkoitustaan tietoyhteiskunnassa. Kolmiulotteisten tulostimien kehitys ja hintojen lasku aiheuttaa aineellisille teoksille vastaavia ongelmia.

Immateriaaliset omistusoikeudet (IPR), kuten tekijänoikeus, patentit tai tuotemerkit, ovat yhteiskunnallisia sopimuksia, joilla pyritään edistämään uuden kulttuurin ja keksintöjen syntymistä. Kaikkia immateriaalioikeuksia tulee tarkastella kriittisesti tarkoituksenmukaisuuden kannalta: tuottavatko ne yhteiskunnalle enemmän hyötyä kuin haittaa?

Patenttioikeus on syntynyt keksintöjen julkaisemisen ja yleiseen käyttöön leviämisen edesauttamiseksi. Nykyisellään patenttijärjestelmä on joiltakin osin tämän päämäärän irvikuva. Esimerkiksi ohjelmistopatentteja käytetään lähinnä estämään uusien tekniikoiden käyttöönottoa ja kilpailua. Patenttijärjestelmää tulee supistaa selvästi nykyisestä.

Tekijänoikeusrikkomuksista, eli “piratismista”, on tehty hyvä vihollinen, jonka vastaisen taistelun nimissä pyritään rajoittamaan yksityisyyttä, sanavapautta ja oikeusturvaa sekä jopa ohittamaan demokraattisia prosesseja. Tällaista kehitystä ei pidä hyväksyä. Perusoikeudet ovat tärkeämpiä kuin aineettomat oikeudet. Ihmisten oikeutta päästä nettiin ja kommunikoida keskenään ilman sensuuria ja yksityisesti ei saa rajoittaa tekijänoikeuden varjolla.

4. TERVEYS JA IHMINEN

Biolääketieteen nopea kehitys avaa yhä uusia mahdollisuuksia edistää hyvinvointia. Samalla hämärtyy luonnollisen ja luonnottoman raja. Uudet lääketieteelliset menetelmät tulee arvioida sen perusteella, miten paljon ne edistävät terveyttä ja hyvinvointia.

Ensimmäisen koeputkilapsen syntymän jälkeen on kehitetty yhä uusia tapoja, joilla ihmisen lisääntymistä voidaan edistää. Tulevaisuudessa keinovalikoima laajenee merkittävästi. Tämä mahdollistaa entistä useamman lapsen terveen elämän, eikä yhteiskunnan tule kieltää uusia hedelmöitysmuotoja periaatteellisista syistä. Uudet teknologiat, kuten keinokohdut, joiden avulla yhä pienemmät keskoset voivat selviytyä, johtavat siihen, että aborttioikeuden perustelut joudutaan määrittelemään uudelleen.

Lähtökohtaisesti yksilöllä on oikeus muokata omia geenejään haluamallaan tavalla. Valtiolla tulee olla vain oikeus rajoittaa tulevien sukupolvien perimän muokkaamista.

Perimän kartoittaminen on jo kustannuksiltaan jokaisen ulottuvilla. Tämä luo kertyvän tiedon käytön ongelman. Jokaisella ihmisellä tulee lähtökohtaisesti olla oman perimätietonsa hallintaoikeus. Poliisin DNA-rekisterin käytön ja valvonnan tulee olla täsmällisesti säädeltyä ja tarkasti rajattua. Sekvenssitietoa ei saa luvatta käyttää esimerkiksi vakuutusten, vanhemmuuden, sosiaalisten tukitoimien tai rekrytoinnin perusteena. Samoja periaatteita tulee noudattaa myös aivojen kuvantamistekniikoiden avulla kerätyn tiedon hyödyntämisessä. Geneettisen tiedon varastaminen on selkeästi kriminalisoitava.

Julkista terveydenhuoltoa tulee kehittää siten, ettei ihmisten tarvitse turvautua vaihtoehtohoitoihin tullakseen kuunnelluiksi ja kokeakseen huolenpitoa. Vaihtoehtohoitoja tulee valvoa eikä niistä saa esittää väitteitä, joita puolueeton ja pätevä tutkimus ei ole vahvistanut. Valvonnan on taattava, etteivät vaihtoehtohoidot aiheuta vaaraa eikä niihin liity sairaan ihmisen henkistä, fyysistä tai taloudellista hyväksikäyttöä. Ehtojen täyttyessä hoidot voidaan hyväksyä niissäkin tapauksissa, joissa niiden oletettu teho perustuu pelkkään lumevaikutukseen.

5. YMPÄRISTÖ JA TALOUS

Ekotehokkuuden lisääntyminen ja väestönkasvun loppuminen mahdollistavat tulevaisuudessa elintason paranemisen yhtäaikaisesti luonnonvarojen kulutuksen vähenemisen kanssa. Tehotuotantoa ei voi kategorisesti tuomita, jos sen kokonaishyöty on suurempi kuin hajautetun vaihtoehdon kun kaikki ympäristöhaitat on huomioitu hinnoittelussa.

Verotuksessa on pyrittävä pois työn, liiketoiminnan ja innovaatioiden verottamisesta ja siirryttävä verottamaan haittoja, kuten saasteita. Koska ympäristöverot ovat yleensä luonteeltaan regressiivisiä, uudistus vaatii myös esimerkiksi perustulon käyttöönottoa.

Energia tulee tuottaa ensisijaisesti uusiutuvin lähtein ja siellä, missä se on järkevintä. Energiantuotanto ei ole kansallinen vaan Euroopan-laajuinen kysymys. Eurooppaan tulee rakentaa tasavirtatekniikkaan perustuva mantereenlaajuinen sähköverkko, jonka avulla uusiutuva energia voidaan tuottaa siellä, missä se on kullakin hetkellä halvinta ja tehokkainta. Tämä vähentää säätövoiman ja varastoinnin tarvetta. Myös hukkalämpöä tulee hyötykäyttää tehokkaammin. Fuusioenergia on kiinnostava pitkän aikavälin ratkaisu energiaongelmiin, ja sen tutkimusta on jatkettava kansainvälisesti.

Nykyteknologian mukaisia ydinvoimaloita voidaan rakentaa vain lääketieteellisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin ja niiden tulee olla kansainvälisen valvonnan alaisia. Ydinvoimaloiden vakuutusturvan ja korvausvastuun on oltava yhdenmukainen muiden energiamuotojen kanssa. Öljy on säästettävä erikoiskemikaalien tuottamista varten polttamisen sijaan. Nykyisin käytössä olevat ydinvoimalat ja fossiilisia polttoaineita käyttävät voimalat ajetaan käyttöikänsä loppuun vastuullisesti sekä päästöt ja jätteet minimoiden. Mikäli esimerkiksi ydin- tai hiilienergian riskit ja ympäristövaikutukset voidaan tulevaisuudessa uusin teknologioin poistaa, näiden energiamuotojen käytölle ei ole estettä.

Ekotehokas kulutus ja kierrätys tulee tehdä helpoksi ja kannattavaksi. Jätteet tulee nähdä raaka-aineena, ei ongelmana. Tuotteisiin tulee merkitä niiden tuotannosta, oletetusta käytöstä ja hävittämisestä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt.

Ruoankulutuksessa eläinperäisten tuotteiden käyttöä tulee vähentää. Helpointa tämä on saavuttaa edistämällä lihan ja maitotuotteiden kohtuukulutusta julkisessa ruokailussa ja kuluttajavalistuksessa. Kalastuksessa on nopeasti saavutettava maailmanlaajuinen sopimus kestämättömän kalastamisen loppumiseksi. Kalankasvatuksen ekologisuutta tulee parantaa haittaverojen avulla. Eläinperäiseen ravintoon liittyviä eettisiä ja ekologisia ongelmia voidaan tulevaisuudessa ratkaista myös tuottamalla vastaavia elintarvikkeita bioteknologisesti.

6. MAAILMAN PARANTAMINEN

Ympäristöongelmat eivät tunne rajoja, joten maailma tarvitsee yhteiset pelisäännöt niiden torjumiseksi. Kehitysmaita on tarvittaessa tuettava niin, että ne voivat siirtyä suoraan kestävän kehityksen mukaiseen teollisuuteen.

Väestökasvu sekä bioraaka-aineiden kasvava kysyntä aiheuttavat ruokakriisejä ja painetta hävittää metsiä. Tärkeimpiä keinoja näiden ongelmien ratkaisemiseksi ovat viljelysmaan tuottavuuden nostaminen, vesiviljely, kuljetus- ja varastointimenetelmien kehittäminen, lihankulutuksen vähentäminen sekä uudet ja uusvanhat viljelykasvit. Aavikoituneiden, viljelyyn kelpaamattomien alueiden metsittäminen on nopea ja edullinen tapa hillitä ilmastonmuutosta.

Kaikkien uusien kasvilajikkeiden käyttöönotossa ja käytössä tulee olla samat säännöt riippumatta siitä, onko ruoka- tai rehukasvilajike alun perin saatu aikaan risteyttämällä, säteilyttämällä, geenisiirroin tai muin menetelmin. Kasvatettavilla ravintoeläimillä tulee olla oikeus terveeseen ja onnelliseen elämään ja tuskattomaan kuolemaan.

Kehitysyhteistyössä on kiinnitettävä resurssien ja teknologian siirron lisäksi huomiota myös hyvien toimintatapojen siirtoon. Esimerkiksi yhdyskuntarakenteen tehokas suunnittelu vaatii tietotaitoa ja hyvää hallintoa muttei kovinkaan paljon resursseja. Modernit ehkäisymenetelmät tulee saattaa kaikkien maailman ihmisten ulottuville. Erityisesti tyttöjen ja naisten hyvinvoinnista ja lisääntymisterveydestä huolehtimisen tulee olla osa kaikkea kehitysyhteistyötä. Samalla kehitysmaita on autettava varautumaan syntyvyyden alentumisesta seuraavaan huoltosuhteen heikkenemiseen.

7. KATSE TULEVAISUUTEEN

Tulevaisuuden uhkiin pitää varautua nyt.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu on valitettavan todennäköinen. Tämä on huomioitava infrastruktuurin ja rakennusten kaavoituksessa.

Meidän pitää varautua myös epätodennäköisiin ja tuhoisiin riskeihin. Tällaisia ovat megatsunamit, asteroidi-iskut, voimakkaat magneettiset myrskyt sekä supertulivuoret.

Yhteiskunnan riippuvuus teknologisista järjestelmistä on myös riski. Teknologian luotettavuuteen on panostettava, mutta elintärkeiden järjestelmien kohdalla on varauduttava myös siihen, että yhteiskunta pysyy toimintakykyisenä hienojen järjestelmien pettäessä.

Tulevaisuuden energiantuotanto ei luultavasti mitenkään muistuta nykyistä. Öljyvarannot ovat rajalliset ja on luultavaa, että tuotantohuippu on jo saavutettu tai saavutetaan lähiaikoina, jolloin öljyn hinta saattaa nousta dramaattisesti. Joka tapauksessa öljyvieroitus kannattaa aloittaa jo nyt.

Teknologinen kehitys jatkuu. Se ei itsessään ole hyvä tai huono asia, mutta sitä tulee ohjata niin, että se tuottaa mahdollisimman paljon hyvinvointia ihmisille ja ympäristölle. Tämä on erityisen tärkeää sellaisten teknologioiden kohdalla, jotka mahdollistavat dramaattisia muutoksia. Tällaisia ovat esimerkiksi bio- tai nanoteknologian mahdollistama eliniän dramaattinen pidentyminen tai ihmisälyn ylittävän tekoälyn kehittäminen. Tällaisetkin mahdollisuudet on huomioitava kauaskantoisia päätöksiä tehdessä.

Teknologian kehityksen suuntaa ja nopeutta on vaikea ennustaa. Kulloinkin edessä olevat ratkaisut on tehtävä harkiten ja parhaaseen saatavilla olevaan tietoon nojaten. Näyttävät maailma ja ihmiskunta sadan vuoden kuluttua miltä tahansa, niiden on ensin selvittävä seuraavat sata vuotta. Tämä on Viitteen toimintakenttä.